Vuonna 2005 kirjoitteluharrastukseni oli kovilla. Aikaa oli hyvin rajoitetusti, ja elämäntilanne oli melko rasittava. Ystävyyssuhteeni olivat yleensäkin koetuksella, en olisi aina jaksanut kaikkia läheisiäni. Kirjoittaminen on kuitenkin minulle henkireikä, ja siksi lueskelin harvakseltaan ilmoituksia parilta tietämältäni nettipalstalta, mutta hyvin kriittisesti.

Matkakumppani oli ainoa sinä vuonna tullut kirjeystävä, mutta parhaimpia koskaan. Vastasin hänen mielenkiintoiseen ilmoitukseensa, josta ei selvinnyt hänestä oikeastaan mitään. Kirjoittelumme lähtikin liikkeelle kysymyksistä. Toinen kysyi joukon kysymyksiä, toinen vastasi, ja näin tutustuimme hyvää vauhtia. Myöhemmin kysymykset pääsääntöisesti  jäivät ja kirjoittelimme muuten kaikenlaista. Olemme koko ajan kirjoitelleet vain sähköpostilla, mutta myös tavanneet pari kertaa lyhyehkösti. 

Matkakumppani on elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Arvostan häntä suuresti niin ystävänä kuin muutenkin ihmisenä. Hänellä on elämänkokemusta lähes parikymmentä vuotta enemmän kuin minulla, mutta hän pitää meitä tasavertaisina. Hän on käynyt läpi aika erilaisen elämän kuin moni muu ja ehkäpä siksi hänellä onkin ymmärrystä asioihin. En osaa kuvitella asiaa, jota en voisi hänelle kertoa ja purkaa, ja todennäköisimmin hän vieläpä osaa sanoa siihenkin jotain viisasta tai lohduttavaa. Olemmekin kirjoitelleet kaikesta mahdollisesta, taidamme tietää toisistamme monta asiaa, joita ihan kaikki muut läheiset eivät tiedä. Olemme myös aika samanhenkisiä, eivätkä eroavaisuutemme ole mitenkään häiritseviä.

Pitkälti kirjoittelussamme nykyään seuraamme toistemme elämää käänteineen ja mutkineen. Hänellä on tällä hetkellä tasaisempaa kuin minulla ruuhkavuosissani, mutta kuulumisia riittää silti hänenkin suunnaltaan, onhan hänellä iso perhe. Lisäksi hän voi tietysti kertoa, miten heillä jotkin samat asiat aikanaan sujuivat. Minulla on syytä uskoa, että kirjoittelumme ja ystävyytemme jatkuu läpi elämän, joten 'matkakumppani' sopii hyväksi vertauskuvaksi. Toisaalta, jos lähtisin pitkälle matkalle ja saisin ottaa kaveriksi kenet tahansa, en juurikaan epäröisi ottaa seurakseni juuri hänet. Kuka tietää, jos vielä jonakin päivänä sellainen oikeasti onnistuisikin?